Arktiset alueet

Kappaleessa käsitellään arktisia alueita ja niiden luonnonvaroja.
Arktikseen kuuluvat napapiirin pohjoispuolella olevat alueet.
Arktisilla alueilla on paljon metsävarantoja ja kalaa ja kaivannaisia joista monet yritykset ja valtiot ovat kiinnostuneita. Alueelle syntyy merkittäviä liikenneväyliä: koillis ja luoteisväylä, kun jääpeite pienenee koko ajan. Arktista aluetta on vaikea hyödyntää vaikeiden olosuhteiden takia.

Liikenne ja tietoverkot

Kappaleessa käsitellään erilaisia liikenneverkkoja ja ihmisten ja tuotteiden siirtymistä niiden avulla. Liikenne jaetaan tavara ja henkilö liikenteeseen. Liikennemuotoja ovat lento, laiva, raide, tie,putki ja kevyt liikenne.

Teollisuus

Kappaleessa käsitellään teollisuutta.

t.1 NIC maat ovat haaste teollisuusmaille sillä niissä on halvempi työvoima, mikä aiheuttaa teollisuumaissa työttömyyttä.

t.2. BRIC maat ovat maita joissa talous on kasvanut voimakkaasti, kun taas NIC maat ovat teollistuneet juuri.

t.3a Suomeen on levinnyt eri musiikkia ja roskaruoka
  3b Suomesta maailmale on levinnyt...
  3c Innovaatiot ovat tärkeitä sillä suomessa ei ole muita kilpailukeinoja kuten halpaa työvoimaa.

t.4 Elinkaari analyysissä tarkastellaan tuotteen elinkaarta

Energia

Kappaleessa käsitellään eri energianlähteitä.

Uusiutuvat energianlähteet:            
Aurinkovoima
tuulivoima
vesivoima
aaltovoima
biomassa
geoenergia

Uusiutumattomat energianlähteet:
Maakaasu
kivihiili
turve
ydinvoima

Kaivokset

Kappaleessa käsitellään kaivostoimintaa.
Metalleja tuotetaan malmeista joita kaivetaan maasta.  Malmi on mineraaliesiintymä, jota on taloudellisesti kannattavaa hyödyntää.
Tärkein malmi on rauta, jota käytetään teräksen tuottamiseen. Muita tärkeitä malmeja ovat alumiini, kupari, lyijy, tina, sinkki, kulta, hopea ja platina. Myös jalokiviä ja teollisuusmineraaleja eli ei metallisia mineraaleja louhitaan kuten kalkki, apatiitti ja vuolukivi.
Energiamineraalit ovat mineraaleja joita käytetään energiantuotannossa esim. kivihiili ja uraani.
Kaivokset ovat yleensä avolouhoksia tai tunnelikaivoksia.
Louhitusta mivestä rikastetaan malmi esim. magneettisuutta hyödyntämällä, vaahdottamalla, kemiallisesti liuottamalla tai bioliuotuksella.
Erotuksessa syntyy yleensä paljon sivukiveä. Kaivoksista ja metallisulatot aiheutuu yleensä monia ympäristöongelmia.

Metsät

Kappaleessa käsitellään metsiä ja niiden käyttöä.

Luonnonvaroja voidaan jakaa aineellisiin ja aineettomiin luonnonvaroihin esim. elämykset ja kokemukset ja puutavara.

Metsät kasvavat aluilla joilla on niille suotuisa maaperä ja ilmasto. Metsänrajan ulkopuolella metsät harvenevat yksittäisiksi puiksi ja puunrajassa puita ei enää kasva.

Metsät jaetaan kolmeksi ryhmäksi. havumetsävyöhykkeeksi, lauhkean vyöhykkeen lehti ja sekametsiin ja trooppisiin metsiin.

Metsiä hyödynnetään polttopuuna ja teollisuuden käytössä. Metsäteollisuus jaetaan mekaaniseen ja kemialliseen teollisuuteen.

Alueet - suunnittelun kohteet

Kappaleessa käsitellään eri tapoja millä eri alueita suunnitellaan. Alueita suunnitellaan viihtyisyyden ja turvallisuuden luomiseksi.

Suunnittelun lähtökohtana on valtio ja sen sisällä maakunnat. Maakunnan alueella olevat kunnat muodostavat maakunnan liiton, jota johtaa maakunnan johtaja. Maakunnan liitto vastaa alueiden kehittämisestä ja suunnittelemisesta. ELY-keskukset valvovat ympäristönsuojelemisesta ja kunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden toteutumisesta.

Kunnat järjestävät ja tuottavat palveluita asukkailleen esim. peruskoulu ja terveyskeskus.

Aluesuunnittelua tehdään kaavoilla joilla määritellään mitä mihinkin voi rakentaa. Kaavoitusta ohjaa valtakunnallinen maankäyttö- ja rakennuslaki.

Maakunnanliitto valmistelee maakuntakaavan, jossa määritellään laajempina kokonaisuuksina asuinalueet, tärkeimmät liikenneväylät, virkistys- ja suojelualueet, kaupan keskittymät ja teollisuusalueet. Maakuntakaavaa tarvitaan, jotta usean kunnan alueelle sijoittuvat maankäyttömuodot sijoittuvat järkevästi yhteiskunnan kannalta ja muodostavat toimivan kokonaisuuden.

Kuntatasolla tehdään yleiskaava, jossa määritellään yleispiirteisesti kunnan yhdysrakenne ja maankäyttö. Yleiskaavassa päätetään asumisen, teollisuuden ja liikenneväylien sijoittuminen kunnassa.
Asemakaavassa määritellään rakentaminen tarkemmin esim. tonttien rajat.

Ympäristövaikutusten arvionti tehdään kun tehdään suuria rakennushankkeita kuten moottoriteitä tai kaivoksia, jonka avulla minimoidaan ympäristön haittavaikutukset.

Aluepolitiikalla pyritään tasapainottamaan kuntien välillä olevia eroja esim. asukasmäärä ja elinkeinorakenne. Valtio tasaa eroja verotuksella ja valtionosuus järjestelmällä. Isot kunnat ovat nettomaksajia ja pienemmät tai rakennemuutoksessa olevat kunnat ovat nettosaajia.

Kaupungit

Kappaleissa käsitellään kaupungistumista ja kaupunkien rakennetta.
Urbanisaatio tarkoittaa väestön muuttamista kaupunkeihin.  Kaupungistumisaste kertoo miten paljon väkeä on kaupungeissa muuhun maahan verrattuna ja se on kasvanut 1900-luvulta lähtien paljon ja sitä käytetään myös kehittyneisyyden mittarina. Yleensä elinkeinorakenteen muutos johtaa kaupungistumiseen kun maanviljelyksestä siirrytään teollisuuteen ja palveluihin.
Kaupungistumisesta seuraa hyviä ja huonoja puolia:
Etuja ovat mm. monipuoliset palvelut, ekologinen rakenne, julkinen liikenne ja monipuoliset harrastusmahdollisuudet.

Ydin ja periferia

Kappaleessa käsitellään ydinalueita ja periferioita.
Ydin alueita ja periferioita voidaan tarkastella maailmanlaajuisesti kuten läntiset teollisuusmaat, joissa bkt on suuri, tai maiden sisäisesti kuten pääkaupunki tai merkittävä teollisuusalue.
Keskuksilla on vaikutusalue jonka kanssa ne toimivat vuorovaikutuksessa, kuten raaka-aineissa ja asiakkaissa. Tätä kutsutaan nodaalialueeksi. Alueen raja on siinä, missä keskustaan suuntautuva liikenne kääntyy toiseen suuntaan. Keskuksiin keskittyy yleensä paljon palveluita sillä se on kannattavaa.
Erikokoiset keskukset muodostavat hierarkian kokonsa perusteella: kyläkeskukset, kuntakeskukset, kaupunkikeskukset, maakuntakeskus, valtakunnankeskukset ja pääkaupunkikeskus.

Asuttua vai asumatonta?

Kappale käsittelee erilaisia asutuskeskittymiä maapallolla ja muuttoliikkeitä.
Asutusta esiintyy yleensä maanviljelyyn soveltuvilla alueilla ja hyvien kulkuyhteyksien luona. Pysyvästi asuttuja alueita sanotaan oikumeeneiksi ja asumattomia anoikumeeneiksi. Alueen väentiheys ilmoitetaan asukkaiden määrä per neliökilometri.
Maapallolla on neljä suurta asutuskeskittymää: Itä-Aasian asutuskeskittymä, Etelä-Aasian asutuskeskittymä, Euroopan asutuskeskittymä ja Pohjois-Amerikan itäosien asutuskeskittymä.
Erilaisia muuttoliikkeitä ovat massamuutto, siirtolaisuus ja pakolaisuus. Massamuutto tapahtuu valtioiden sisällä työntö ja vetovoimatekijöiden takia. Siirtoilaisuus tarkoittaa toiseen maahan muuttamista esim. parempien elinolojen takia. Pakolaisuus on muuttamista muualle vainon takia.

Kartassa väestön tiheys.

Köyhyys ja kehitys

Köyhyys määritellään absoluuttisena ja suhteellisena köyhyytenä. Absoluuttiinen köyhyys tarkoittaa puutetta ravinnosta ja puhtaasta vedestä. Suhteellinen köyhyys tarkoittaa ihmisiä jotka tienaavat alle 60% maan keskituloista.
Köyhät maat ovat yleensä entisiä siirtomaita.
Alueiden kehitystä mitataan bruttokansantuotteella, inhimillisen kehityksen mittarilla, ISEW:llä ja HPI:llä.
Kehittyvät maat luokitellaan köyhimpiin kehittyviin maihin, keskituloisiin kehittyviin valtiohin ja vastateollistuneihin maihin.
Köyhimmissä kehittyvissä maissa ongelmina on räjähdysmäinen väestönkasvu, alhainen koulutustaso, yleinen köyhyys, valtion velkaantuminen, sodat ja taudit. Näissä maissa myös viljellään paljon rahakasveja jotka viedään rikkaimpiin maihin jalostettavaksi.
Keskituloisissa kehittyvissä valtioissa vauraus on keskittynyt muutamille ihmisille ja suvuille kun taas kansa on köyhää.
Vastateollistuneissa maissa on kehittyneempää ulkomaankauppaa ja teollisuutta halvan työvoiman takia, mikä on lisännyt vaurautta.
Rikkaat valtiot tekevät köyhempien valtioiden kanssa kehitysyhteistyötä, minkä tarkoituksena on että köyhempi valtio oppisi itse auttamaan itseään esimerkiksi YK:n ja Unicefin kautta tai kahdenvälisesti.
Tuki on yleensä rahallista tukea, asiantuntija-apua, infrastuktuurin kehittämistä, velkojen anteeksiantoa, ruoan, puhtaan veden ja sairaanhoitohenkilökunnan toimittamista.

Väestönkasvu

Väestönkasvu tarkoittaa väkiluvun kasvua. Väestönkasvua tarkastellaan syntyvyyden ja kuolleisuuden avulla.
Väestöt jaetaan viiteen eri kehitysvaiheeseen: hitaan-, kiihtyvän-, hidastuvan- ja pysähtyneen kasvun vaiheeseen.
Hitaan kasvun vaiheessa syntyvyys ja kuolleisuus ovat korkealla. Väestön määrä pysyy tasaisena ja elinikä ja elintaso on alhainen.
Kiihtyvän kasvun vaiheessa syntyvyys on korkeaa mutta kuolleisuus on vähentynyt elintason nousun ansiosta.
Hidastuvan kasvun vaiheessa syntyvyys ja kuolleisuus pienenevät elintsaon nousun ansiosta.
Pysähtyneen kasvun vaiheessa kuolleisuus ja syntyvyys ovat alhaista tasoa.

Väestönkasvua rajoitetaan ylikansoituksen estämiseksi tai vähentämiseksi, jotta kaikilla olisi hyvä elintaso. Esimerkiksi kiinassa on ollut vuodesta 1979 lähtien käytössä yhden lapsen politiikka. Köyhissä maissa säännöstely ei heti tuota tulosta sillä uudessa ikäryhmässä on aina enemmän väkeä. Tätä kutsutaan väestönkasvun viiveeksi.