Suunnittelun lähtökohtana on valtio ja sen sisällä maakunnat. Maakunnan alueella olevat kunnat muodostavat maakunnan liiton, jota johtaa maakunnan johtaja. Maakunnan liitto vastaa alueiden kehittämisestä ja suunnittelemisesta. ELY-keskukset valvovat ympäristönsuojelemisesta ja kunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden toteutumisesta.
Kunnat järjestävät ja tuottavat palveluita asukkailleen esim. peruskoulu ja terveyskeskus.
Aluesuunnittelua tehdään kaavoilla joilla määritellään mitä mihinkin voi rakentaa. Kaavoitusta ohjaa valtakunnallinen maankäyttö- ja rakennuslaki.
Maakunnanliitto valmistelee maakuntakaavan, jossa määritellään laajempina kokonaisuuksina asuinalueet, tärkeimmät liikenneväylät, virkistys- ja suojelualueet, kaupan keskittymät ja teollisuusalueet. Maakuntakaavaa tarvitaan, jotta usean kunnan alueelle sijoittuvat maankäyttömuodot sijoittuvat järkevästi yhteiskunnan kannalta ja muodostavat toimivan kokonaisuuden.
Kuntatasolla tehdään yleiskaava, jossa määritellään yleispiirteisesti kunnan yhdysrakenne ja maankäyttö. Yleiskaavassa päätetään asumisen, teollisuuden ja liikenneväylien sijoittuminen kunnassa.
Asemakaavassa määritellään rakentaminen tarkemmin esim. tonttien rajat.
Ympäristövaikutusten arvionti tehdään kun tehdään suuria rakennushankkeita kuten moottoriteitä tai kaivoksia, jonka avulla minimoidaan ympäristön haittavaikutukset.
Aluepolitiikalla pyritään tasapainottamaan kuntien välillä olevia eroja esim. asukasmäärä ja elinkeinorakenne. Valtio tasaa eroja verotuksella ja valtionosuus järjestelmällä. Isot kunnat ovat nettomaksajia ja pienemmät tai rakennemuutoksessa olevat kunnat ovat nettosaajia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti