Köyhät maat ovat yleensä entisiä siirtomaita.
Alueiden kehitystä mitataan bruttokansantuotteella, inhimillisen kehityksen mittarilla, ISEW:llä ja HPI:llä.
Kehittyvät maat luokitellaan köyhimpiin kehittyviin maihin, keskituloisiin kehittyviin valtiohin ja vastateollistuneihin maihin.
Köyhimmissä kehittyvissä maissa ongelmina on räjähdysmäinen väestönkasvu, alhainen koulutustaso, yleinen köyhyys, valtion velkaantuminen, sodat ja taudit. Näissä maissa myös viljellään paljon rahakasveja jotka viedään rikkaimpiin maihin jalostettavaksi.
Keskituloisissa kehittyvissä valtioissa vauraus on keskittynyt muutamille ihmisille ja suvuille kun taas kansa on köyhää.
Vastateollistuneissa maissa on kehittyneempää ulkomaankauppaa ja teollisuutta halvan työvoiman takia, mikä on lisännyt vaurautta.
Rikkaat valtiot tekevät köyhempien valtioiden kanssa kehitysyhteistyötä, minkä tarkoituksena on että köyhempi valtio oppisi itse auttamaan itseään esimerkiksi YK:n ja Unicefin kautta tai kahdenvälisesti.
Tuki on yleensä rahallista tukea, asiantuntija-apua, infrastuktuurin kehittämistä, velkojen anteeksiantoa, ruoan, puhtaan veden ja sairaanhoitohenkilökunnan toimittamista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti